Luokalle jättäminen poistettiin Suomen peruskouluista käytännössä 1990-luvun lopulla. Tavoitteena oli siirtyä yksilöllisempään tukeen ja pois "rankaisemisen" ajatuksesta. Käytännössä tämä on kuitenkin johtanut tilanteeseen, jossa oppilaat siirtyvät vuosiluokalta toiselle – ja lopulta toiselle asteelle – ilman riittäviä perustaitoja. Olen ammatillisen koulutuksen opettaja, ja näen tämän seuraukset päivittäin. Me kaikki suomalaiset maksamme kuitenkin kovaa hintaa heikosta osaamisen tasosta.

Hallituksen esitys kännyköiden kieltämisestä oppitunneilla on oikea suunta kohti parempaa oppimista. Lasten hyvinvoinnin kannalta kieltoa kannattaa laajentaa kuntatasolla koskemaan myös

Hyvä että kännyköiden käyttöön oppitunnilla on jo puututtu. Oppilaiden keskittyminen on jo parantunut. Oikeaan oppimiseen tarvitaan kuitenkin painetut oppikirjat. Syitä on monia.

Suomen kielen opetuksen tulisi tukea Suomeen muuttaneiden integroitumista tehokkaammin. Nykyisessä S2-opetuksessa on ongelmia: opetuksen painopiste on usein liiaksi kieliopissa ja rakenteissa, eikä oppijoita rohkaista tarpeeksi käyttämään kieltä arjen tilanteissa. Suomen (ruotsin) tehokkaan opettamisen sijaan olemme jopa edistämässä entistä laajempaa englannin käyttöä Suomessa.

Yrittäjyysopintoja on tarjolla paljon, jo peruskoulusta lähtien. Näistä kursseista valtaosissa lähdetään ajatuksesta, että oppilas/opiskelija perustaa yrityksen yksin, tekee liiketoimintasuunnitelman yksin, miettii rahoituksen yksin, ratkaisee kaikki ongelmansa enemmän tai vähemmän yksin. Ammattikoulun Yritystoiminnan suunnittelu -kurssin suorittaminenkin edellyttää yrityksen suunnittelua kaikkineen yksin – toki opettajan ohjeiden avulla. Tulokset jäävät helposti jääkiekko-coachauksen keksimiseen pikku-junioreille tai jäätelökioskin perustamiseen kesäksi.

Opettajan aikaa ei voi sitoa siihen, että hän kirjoittaa vanhemmille wilma-viestejä alaikäisten vapetuksesta koulun vessassa.