Onko yrittäjyys Suomessa vain työttömyyden korvike? (Julkaistu KL 28.11.2024)
Yrittäjyys Suomessa on synkkää luettavaa. Kaikista Suomen yrittäjistä valtaosa, noin 72–73 % viime vuosien tilastojen mukaan, on yksinyrittäjiä. Tilastot osoittavat, että joka neljäs yksinyrittäjä ansaitsee alle 20 000 euroa vuodessa, mikä on verrattavissa palkansaajan osa-aikatyöhön. Keskimääräinen vuosiansio yksinyrittäjillä on noin 30 000–35 000 euroa, mutta tuloerot ovat suuria riippuen toimialasta ja liiketoiminnan luonteesta.
Yrittäjyysopintoja on tarjolla paljon, jo peruskoulusta lähtien. Näistä kursseista valtaosissa lähdetään ajatuksesta, että oppilas/opiskelija perustaa yrityksen yksin, tekee liiketoimintasuunnitelman yksin, miettii rahoituksen yksin, ratkaisee kaikki ongelmansa enemmän tai vähemmän yksin. Ammattikoulun Yritystoiminnan suunnittelu -kurssin suorittaminenkin edellyttää yrityksen suunnittelua kaikkineen yksin – toki opettajan ohjeiden avulla. Tulokset jäävät helposti jääkiekko-coachauksen keksimiseen pikku-junioreille tai jäätelökioskin perustamiseen kesäksi.
Siinä missä yrittäjyys Yhdysvalloissa on avain vaurauteen ja menestymiseen, tarjoavat työvoimavirnaomaiset Suomessa yrittäjyyttä vahvasti työttömyyden korvikkeeksi. Työttömyystuet vai yrittäjyys? Onko siis ihme, että yrittäjyydellä ei ainakaan ole mielikuvaa menestymisestä?
Juhlitaan toki Slushia ja luotetaan siihen, että meillä on hyviä yritysaihioita viriämässä. Voisiko kuitenkin Suomen kipeästi kaipaaman, yrittäjyyttä tukevan asennemuutoksen aloittaa vaikka siitä, että yrittäjyyskoulutuksessa tunnistettaisiin tekijät, jotka oikeasti johtavat menestyviin yrityksiin? Luovuttaisiin yksinyrittämisen ajamisesta, lopetettaisiin yrittäjyyden nivominen työttömyyspalveluihin ja lähdettäisiin rohkeasti opettamaan yrittämistä kumppanien kanssa? Jäätelökioskista tulee helpommin jäätelötehdas porukalla yrittäessä.
